perjantai 17. huhtikuuta 2015

Raha ja vaalit

Modernin kapitalismin isänäkin pidetty autotehtailija Henry Ford lausui aikanaan: ”on hyvä, että kansa ei tunne pankki- ja rahoitusjärjestelmäämme, sillä jos he niin tekisivät, vallankumous tapahtuisi jo ennen huomisaamua”.

Tämä legendaarinen lausahdus palasi mieleeni kun viime viikolla juonsin Tampereella vaalipaneelia, johon poikkeuksellisesti oli kutsuttu kaikki puolueet – tosin Muutos 2011 ja mukaan ilmoittautunut kokoomus jäivät pois. Kun ehdokkailta kysyttiin pankki- ja rahoitusjärjestelmästä, oli hämmentävää, että osa heistä ei tuntenut lainkaan sen perusperiaatteita, vaan noudatti kansan yleistä tietämystä tuosta aiheesta: tietämättömyyttä.

Tällä hetkellä se tilanne, jonka Henry Ford jo aikanaan totesi kansalle tuntemattomaksi, on merkittävästi kärjistyneempi, sillä maailman mittakaavassa reaalitalouden osuus (sen, jolla on vastine todellisuudessa) finanssitaloudesta (jolla siis ei ole vastinetta todellisuudessa) lienee tutkijoista riippuen alle 5%, ja useiden tutkimusten mukaan jopa alle yhden prosentin. Fordin aikana suhteet olivat kuitenkin liki päinvastaiset – silloin rahalla oli enimmäkseen todellinen vastine reaalimaailmassa, ja Ford puhui tuolloin ainoastaan pienestä talouden osasta, siitä, joka tänään on kasvanut megalomaanisiin mittoihin.

Koska asiaa ei selvästikään kovin hyvin tunneta, selostan sen pääpiirteet – ja seuraan mielenkiinnolla vallankumouksen leimahtamista. Kun otamme pankkilainan, sitä rahaa ei ole olemassakaan, vaan pankki luo tyhjästä rahan, joka siirtyy bitteinä tilillemme. Toki pankilla pitää olla jotain todellista pohjakassassaan. Keskustelin taannoin asuntolainan yhteydessä pankkivirkailijan kanssa asiasta, ja tuolloin hän surkutteli, että EU oli juuri määrännyt liikepankkien omavaraisuusosuudeksi aiemman 8% sijaan 15% – tämä siis vain meitä tavallisia pulliaisia palvelevissa pankeissa. Juuri tämänhetkistä prosenttilukua en tiedä, koska sitä ei julkisesti kuuluteta, ilmeisesti Fordin mainitsemista syistä – ja investointipankeissa reaalinen omavaraisuusaste lienee merkittävästi alempi. Loppuja 85% ei siis ole olemassakaan, vaan sen toivotaan realisoituvan, ja se realisoituukin silloin, kun laina maksetaan takaisin. Me maksamme asuntolainamme (yleensä) työmme tuloksella, toisin sanoen reaalitaloudesta käsin.

Se, että pankeilla on oikeus luoda rahaa tyhjästä, ei kuulu yleistietoomme. Kun joku jättää maksamatta velkansa, pankki kirjaa luottotappion, eikä mitään todellista tapahdu, elleivät luottotappiot kasva merkittäväksi, jolloin pankin pitäisi kaatua, mutta se ei kaadu, koska valtiot (nykyään myös EU) pelastavat sen – näinhän kävi Suomessa 1990-luvulla, kun pelastusrahat revittiin reaalitaloudesta: veronmaksajien työstä ja kaatamalla laumoittain pienyrittäjiä. Tuon operaation jälkeen moni noista pankeista pakenikin euroalueen ulkopuolelle – Ruotsiin ja Tanskaan.

Mutta vallankumous ei syty ennen huomisaamua, koska talous- ja poliittinen eliitti ja valtamedia vaikenevat rahan todellisesta luonteesta. Se, vaikenevatko ne tietämättään vai tietäen, ei ole tiedossa. Jos tietäen, kyse on petoksesta, jos tietämättään, kyse on epäpätevyydestä – molempi pahempi. Pidän kuitenkin todennäköisenä, että valtiaat antavat kansan ymmärtää totuudenvastaisesti Suomen ja maailmantalouden elävän täydessä reaalitaloudessa juuri Henry Fordin mainitsemasta syystä. Se, että kansan pimitys on näin hyvin onnistunut johtunee asian monimutkaisuudesta, ja kun eliitit pitävät kansalaisia valistumattomina, ne katsovat että on helpompi kertoa talousasioista niin yksinkertaisesti kuin mahdollista – vaikka kertomus ei pitäisi paikkansa kuin pieneltä osin.

Kun on seurannut median vaalikeskusteluja – joihin on kutsuttu yleensä vain eduskuntapuolueiden edustajia, eikä vahingossakaan päästetty haastajia näiden kanssa tekemisiin – näkee selvästi, että talousasioista puhutaan enimmäkseen pieneen vähemmistöön jäävän reaalitalouden pohjalta, tietysti siksi että se on ymmärrettävämpää kuin puhua finanssitaloudesta, siitä, joka peittoaa reaalitalouden nykyään mennen tullen.

On epäselvää kuinka moni eduskuntapuolueiden ehdokkaista ei tunne pankki- ja rahoitusjärjestelmäämme ja kuinka moni heistä vain jättää kertomatta tietämänsä. Epäselvää se on siksi, että valtamedia ei tivaa sitä heiltä.

Miksi? Tapahtuisiko vallankumous nyt, jos kansa tietäisi rahan tyhjästä luomisesta niin kuin se pankki- ja rahoitusjärjestelmässämme toimii? Epäilen, koska juuri sillä tyhjästä luodulla rahalla ostetaan nyt yhteiskuntarauhaa. Rauha ja hyvinvointi ovat meillä vain lainassa.

Kysymys kuuluu, kuinka pitkään se voi jatkua.

Tämä kirjoitus on julkaistu myös täällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti