Äskettäin uutisoitiin siitä, että Suomen lukuisista kodeista
löytyy edelleen toimivia DDR:läisiä tuotteita, ja jotkut laitteista ovat toimineet
viisikymmentäkin vuotta moitteettomasti.
Muuten en haikaile DDR-maailmaa, mutta yllämainittu seikka
panee miettimään, mikä meissä on vikana, kun suostumme suhteellisen mukisematta
nykyiseen tapaan tuottaa lähes pelkkiä kertakäyttöhyödykkeitä. Kun muuta ei ole
tarjolla, ostamme kiltisti kännykät ja tietokoneen vuodeksi-pariksi, pesu- ja muut
kodinkoneet vain vähän pidemmäksi, samoin lähes kaikki muut härpäkkeet - puhumattakaan
puhtaasti kertakäyttöisestä roinasta. Kun taloususkonnon papit ja piispat saarnaavat
alinomaa sitä, että markkinatalous sovittaa kulutuksen, taloudet ja koko
elämänmenon toimivaan uomaansa kun ihmiset saavat äänestää kukkaroillaan, niin miksi
he näkyvät olevan väärässä? Vai tarkoittavatko he vakavissaan sitä, että mitä
enemmän rahaa saadaan kiertoon myymällä samaa tuotetta uudelleen ja uudelleen, ja
vanha kipataan kaatopaikalle tai parhaassa tapauksessa jonkinlaiseen
kierrätykseen, maailma voi hyvin? En usko että he sitä tarkoittavat elleivät
ole fataalisti uskoonsa hurahtaneita hihhuleita.
Jos olisin yrittäjä joka hallitsee kodinkoneiden
valmistuksen, kehittäisin ensimmäisenä markkinoille DDR-tyyppisen, vaikkapa
pesukoneen. DDR-tyyppisellä en tarkoita energiasyöppöä enkä vanhanaikaisuutta,
vaan sellaista laitetta joka on tehty kestämään – siis ihmistä varten, ei
taloutta. Möisin kestävää pesukonettani tuplahintaan verrattuna muiden
bangladeshiläisillä pikkulapsilla teettämiin halpispesukoneisiin, mutta kestoaika
olisi viisi- ehkä jopa kymmenkertainen niihin nähden. Lisäksi järjestäisin koneilleni
mahdollisimman epätrendikkäästi korjauspalvelun, toisin sanoen suunnittelisin laitteen
niin, että se pystytään tarvittaessa korjaamaan muutenkin kuin avaruustieteen insinööritaidoilla,
eikä ole tarpeen heittää pois heti kun sulake palaa tai vesiletku irtoaa
hanasta.
Ainakin haluaisin uskoa, että kysyntää riittäisi.
Tuskin kaikki kuluttajat ovat "halpaan menevää" sakkia, jotka tekevät
ostoksensa lyhytnäköisesti. Luulen että vanha ja unohtunut sanonta
"köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa" voisi kokea periaatteellisen
renessanssin, vaikka yhä harvempi meistä voi kutsua itseään köyhäksi.
En näe tällaiselle muuta estettä kuin ”markkinat”, ts.
kilpailijat, jotka todennäköisesti löisivät kaikin keinoin kapuloita
rattaisiin. Ja niitä keinoja riittää aina kodinkonekauppojen hallinnasta
alkaen. Luulen että myös talouseliitin talutusnuorassa räpiköivä
poliittinen johto suhtautuisi asiaan tosiasiallisesti torjuvasti, vaikka
äänestäjiä miellyttääkseen ehkä muuta puhuisivatkin.
Sillä tällainen hanke vaarantaisi talouskasvun, sen, joka meille
Suomeen on Vapahtajaksi valittu.
Tämä kirjoitus on julkaistu myös täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti