Äskettäin näin aivan erinomaisen dokumentin paviaaneista. Apinalaumoissa vallitsee erittäin vahva hierarkia ja johtopaikoista kilpaillaan verisesti. Tohtori Robert Sapolsky oli viettänyt vuosikausia laumojen parissa tutkien mm. apinoiden veren stressihormonipitoisuutta. Hän oli selvittänyt että laumahierarkian alemmilla tasoilla stressitaso nousee merkittävästi korkeammalle kuin sen ylemmillä tasoilla.
Yllättäen erästä tutkimuskohdetta kohtasi tragedia: paviaanit tonkivat kilvan syötävää turistipaikan roskiksista, ja se jäte sisälsi myrkkyä. Kaikki paviaanilauman alfaurokset kuolivat, sen sijaan ruokakilpailussa hävinneet jäivät henkiin. Sapolsky oli jo keskeyttää tutkimuksen tuon lauman kanssa, kunnes se saavutti aivan uuden tason: jäljellejääneet apinat, joista valtaosa oli naaraita, lakkasivat kilpailemasta keskenään, aggressiivisuus romahti ja rauha laskeutui yhteisöön. Mittaukset osoittivat kaikkien stressitason olennaisesti laskeneen, varsinkin kun lauma karkotti kaikki siihen ulkopuolelta pyrkivät ”pahat pojat”, jotka pörhentelivät turhaan naaraiden kiinnostuksen herättämiseksi. Nämä hyväksyivät laumaan vain uusiin elintapoihin sopeutuvat vieraat ja alfaurokset saivat häipyä kädessään Musta Pekka.
Paviaanidokumenttia katsoessani herää kysymys, eroammeko me suomalaiset niin totaalisesti paviaaneista, että meitä on toistuvasti varoitettava menettämästä uskoa kilpailukykyymme? En usko. Mutta talouseliitin ja sen helmoissa roikkuvan poliittisen eliitin ja valtamedian mukaan markkinakilpailun kärkisijoilla pysyttely on Suomelle ensiarvoisen tärkeää.
Yksinkertainen johtopäätös on se, että suomalaisten stressihormonitaso pysyy edelleen maailman kärkisijoilla. Ja mitä laumamme onnellisuuteen tulee, se voi jokainen päätellä.
Yhdeksänminuuttinen kooste paviaanidokumentista näkyy tästä. Englanninkielisen tekstityksen voi tarvittaessa kytkeä päälle.
