Helsingin Sanomien korkeatasoinen sensuuri

Olen Helsingin Sanomien verkkotilaaja, ja olen osallistunut ajoittain sen uutiskeskusteluun siitä alkaen kun he saivat oman kommentointitilini monen kuukauden vetkuttelun jälkeen toimimaan.

Helsingin Sanomien kommentointi on moderoitua, mikä sinänsä on ihan ok, törkykirjoituksia kun on paljon liikkeellä. Hesarissa keskustelu on käsketty päätoimittajan omien sanojen mukaan pitää ”korkeatasoisena”. Mitä tuo korkea taso sitten merkitsee?

Hesarin tapauksessa ”korkea” taso tarkoittaa nähtävästi tietynlaisen kuvan antamista Suomen mielipideilmastosta, mutta käytännössä sen vääristelyä. En tarkoita tällä sitä, että Hesarin pitäisi julkaista joka jumalan tökeryys, vaan noudattaa edes omia ohjeitaan moderoinnissa. Lainaus: ”Kansalaiskeskustelun edistäminen on aina ollut HS:n tärkeä tehtävä. Keskustelu on siirtynyt osin toreilta ja salongeista internetiin… Haluamme luoda HS.fi:stä paikan, jossa jokainen (kursivointi kirjoittajan) suomalainen voi keskustella niistä itselleen tärkeistä asioista, joita HS:n toimituksen sisältö käsittelee.” Allekirjoitus Mikael Pentikäinen.

Olen useaan otteeseen ollut yhteydessä Hesarin moderointikonttoriin, ja vastauksissa kyseenalaistamani mielipidesensuuri on järjestelmällisesti kiistetty samalla tarmokkuudella kuin Kiinassa tai Venäjällä – ja yhtä uskottavasti. Helsingin Sanomat ei siedä, että sen toimintaa arvostellaan kommenteissa, vaan kriittiset ja asialliset kommentit Hesaria kohtaan sensuroidaan surutta. Vaakalaudalla ovat myös mm. valtakunnalliset itsestäänselvyydet, kuten taloususkonto ja jatkuvan kilpailun ja kasvun harha, joiden kritisointi sensuroidaan vuorossa olevasta moderoijasta ja hänen laupeudestaan tai maailmankatsomuksestaan riippuen hämmästyttävän pontevasti.

Tänään kommentoin Hesarin pääkirjoitusta, sitä, jossa tuomitaan ministeri Hautalan toimet pimeän työn teettämisessä. Huomautan heti alkuun, että en lähtökohtaisesti hyväksy pimeää työtä, en ole vihreä enkä kuulu Hautalan kannattajakuntaan. Sen sijaan olen katsonut ympärilleni, ja väitän tietäväni jotain suomalaisesta todellisuudesta.

Olen havainnut, että lähes kaikki aikuisikään ehtineet suomalaiset, kuten tietysti minä itsekin, ovat joskus maksaneet tai vastaanottaneet rahaa ilmoittamatta siitä verottajalle. Kritisoin kommenteissa Hesarin kaksinaamaisuutta syyllistää ministerit, jotka eivät suostuneet vastaamaan Hesarin kysymykseen, ovatko he koskaan olleet tekemisissä kuitittoman maksatuksen kanssa. Käsittääkseni asian kiistäneet ministerit mitä todennäköisimmin valehtelivat, vaikka Stubb vetosi muistamattomuuteen ja Haglund vetosi toiveuniinsa. Toki ministerin vastauksista tiedän vain sen, mikä Hesarista oli luettavissa, mutta ne, jotka eivät suostuneet setvimään menneisyytensä yksityisasioita Hesarin palstoilla, eivät käsittääkseni halunneet valehdella kuten kollegansa mitä ilmeisimmin tekivät.

Edellytin kommenteissani, että Hesarin uskottavuuden vuoksi pääkirjoitustoimittajan ja vastaavan päätoimittajan tulisi kertoa julkisesti (ja rehellisesti), ovatko he itse koskaan maksaneet tai vastaanottaneet verottamatonta rahaa.

Nuo kommenttini sensuroitiin. Jälleen tuli nähtyä, mikä on korkeatasoista keskustelua, mikä ei.

Olen pitänyt pilkkanimitystä Pikkupravda aika lapsellisena, mutta on myönnettävä, että varsinkin nykyisen päätoimittajan kaudella Hesari on rakentanut entistä vahvemmin omaa (mielipide)valtakuntaansa valtakuntamme sisälle. Olen usein ihmetellyt ja myös tivannut selityksiä Pentikäisen Hesarin linjanvedosta ja sen vastuusta Suomen kansalle, mutta vastaukseksi olen saanut poliitikkojakin pyöreämpiä latteuksia, joista on rivien välistä luettavissa pelkkää vallan synnyttämää määrätöntä ylimielisyyttä.

Kirjoitus on julkaistu myös täällä, johon toivon mahdolliset kommentit.