Suomen valtapiirit ajavat maata jääräpäisesti eteenpäin tiellä, jota he eivät arvovaltasyistä myönnä vääräksi. Pahinta on se, että valtamedia propagoi tuon romahdukseen johtavan tien oikeellisuutta vailla todellista kritiikkiä. Kansalaisten enemmistö on lisäksi ostettu sillä mukavuudella, ettei valuuttaa ole pakko vaihtaa monilla ulkomaanmatkoilla, mutta samalla jätetään kertomatta että tuo pikku mukavuus maksaa meille miljardeja ja ajaa alas hyvinvointiyhteiskuntaamme vauhdilla.
Kaikki Pohjoismaat menestyvät Suomea paremmin oman valuuttansa avulla, Norja ja Islanti vieläkin paremmin ilman tuota liittovaltioksi väistämättä kehittyvää EU:ta, jonka kritisointi kuuluu niinikään valtamedian tabuihin.
Yksikään eduskuntapuolue ei tohdi ajaa Suomen palaamista omaan valuuttaan, vaikka monet esimerkit, kirkkaimmin Islannin, osoittavat, että valtavistakin talousromahduksista selvitään nimenomaan oman valuutan voimin. Ja nimenomaan ilman EU:n asettamia rajoituksia. Puhumattakaan yhteisvaluutasta.
EU on osoittautunut aivan muuksi kuin Suomen kansan niukka enemmistö kuvitteli äänestäessään KYLLÄ vuoden 1994 EU-vaaleissa. Tuolloin EUta markkinoitiin kansojen välisen yhteisönä, mutta se osoittautui katteettomaksi mainoslauseeksi, kun EU:sta tulikin painostuselin jäsenmaiden politiikan yhdenmukaistamiseksi oikeaan suuntaan. Siihen oikeaan… Se on unohtanut kansojen olemassaolon ja panostaa pelkästään suuryhtiöiden ja pankkien menestykseen – kansoja vastaan.
1990-luvun lopulla – sen jälkeen kun suomalaisille oli eksplisiittisesti luvattu, että KYLLÄ-ääni EU:lle ei merkitse valtuutusta yhteisvaluuttaan – euroon päätettiin siirtyä ilman kansanäänestystä, koska vaalitulos olisi näyttänyt tuolloin miinusta eurolle.
Kun samanaikaisesti Suomen eduskunnan valta on jätetty kumileimasimen asemaan ja siirretty lähes kokonaan hallituksille, ja kun hallituksia ohjastavat etujärjestöt, liike-elämä ja lobbarit, on kansanvallalle sanottu hyvästit. Ja kun vielä Suomen vaalijärjestelmäkin on rakennettu siten (esim vaalipiirit), että se suosii vallassaolevia ja isoja puolueita, muutoksen mahdollisuudet on tehokkaasti eliminoitu.
Kaikki tämä on ollut mahdollista siksi, että suomalaiset eivät sytyttele autoja tuleen ja mellakoi sittenkään kun petos heitä kohtaan käy ilmi ja likaisella rätillä mäiskitään naamaan. Ei siis ole mitenkään yllättävää että äänestäminen ei niin monia innosta.
Nyt vaalien alla olisi kuitenkin huomattava se tosiasia, että kun likipitäen kaikki EU-vastustajien 1994 esittämät kauhukuvat ovat toteutuneet (mistä valtamedia ei välitä informoida, koska sillä on oma kaupallinen ja poliittinen lehmänsä ojassa), tuolloisten vastustajien, äänestämättä jättäneiden ja vuoden 1994 kyllä-ääntään katuvien yhteenlaskettu määrä on taatusti merkittävästi isompi kuin EU:n puolustajien, miksi emme voisi yhdistää voimamme ja hakea todellisia vaihtoehtoja. Niitä, jotka eivät löydy valtapuolueista, kalliista vaalimainoksista tai valtamediasta, vaan lähes pelkästään marginaalista ja sosiaalisesta mediasta?
Niin, miksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti