Niinistö keskittyy taudin oireisiin

Uudenvuodenpuheessaan presidentti Niinistö keskittyi jo aiemmin tutuksi tulleisiin aiheisiin – suomalaisten omaneduntavoittelun ja ahneuden torjumiseen. Puheeseensa sisältynyttä ristiriitaa hän ei kaiketi ymmärtänyt, kuten tuskin valtaosa suomalaisistakaan, joiden arkeen keskinäinen kilpailu ja globaalin kilpailukyvyn kohentaminen on hivuttautunut itsestään selväksi kivijalaksi elämälle. Se, että aikamme valtionuskontoa, taloutta yritetään näin risteyttää vanhaan yhtenäiskristilliseen arvoperinteeseen, on kuin öljyn ja veden epätoivoista yhdistämistä.

Itsekkyyteen, ahneuteen ja kansalaisten oikeudentunnon epäkohtiin puuttuminen on tietysti sinällään suotavaa ja myönteistä, mutta huomionarvoista on, että Niinistö puhuu kansallisesta yhtenäisyydestä aikana, joka toisilla äänihuulillaan huutaa yksilöllisiä vapauksia, taloudellista kilpailua ja yhteiskunnan sääntelyn ja huolenpidon purkamista.

Taloudellisen kilpailukyvyn eräs tärkeä edellytys on itsekkyys, josta on vain kukonaskel ahneuteen, mikä on taloususkonnon oloissa monelle vaikea myöntää – etenkin talouden toimijoiden taholta. Kaiketi siksi Niinistönkin agenda keskittyy taudin sijasta oireisiin, joiden näennäinen laastarointi on ikävä kyllä hyvästä tahdosta huolimatta omiaan pahentamaan itse tautia.

Niin kauan kun lähes puhtaaksi talouspolitiikaksi muuttuneen yhteiskuntaelämän perusteisiin ei kajota, oireet vain pahenevat. Teholannoittamalla samanaikaisesti ahneuden ja itsekkyyden maaperää on niiden kitkeminen toivotonta. Samaan hengenvetoon, kun kansakuntaa kehotetaan säästäväisyyteen, siihen vedotaan, jotta se työllisyyden nimissä kuluttaisi mahdollisimman runsaskätisesti. Samaan hengenvetoon kun meille kerrotaan rahan puutteen rajoittavan vanhustemme ja vauvojemme vaippojen vaihtamista, lastemme kouluttamista, terveytemme hoitamista ja kansamme sivistämistä, unohdetaan että kaikki nuo tehtävät tekevät ihmiset, eivät eurot. Raha on pelkkä mittayksikkö – eurot eivät tee mitään, eivät ole sinällään mitään. Illuusion onnesta eurot saattavat joillekin tuoda, eivät kuitenkaan onnea, rakkautta, viisautta ja kyvykkyyttä.

Niinistö on sellaisessa asemassa, että hänen olettaisi voivan puhua rahan valtaamasta yhteiskunnastamme ja kansallisessa psyykestämme oikeilla nimillä. Mutta vaikka hänellä olisi jonkinlainen ymmärrys talouden uskonnonomaisesta asemasta Suomessa, presidentin lienee oma viitekehyksensä huomioon ottaen mahdotonta hylätä kaikki se talouteen kytketty usko, joka meidän on nyt jo vuosikymmeniä kerrottu johtavan taivaan porteille.
 
kommentoi mieluiten täällä