Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) on tehnyt tutkimuksen aiheenaan populismi. Yksityiskohdat
voi jokainen tsekata ilinkistä mutta pääsanoma hahmottuu siitä selkeänä:
nykyhallinnon kritiikki on populismia, poliittisen ja taloudellisen eliitin
toiminnan arvostelu on populismia, maahanmuuttopolitiikan kritiikki on populismia,
globalisaatiokritiikki on populismia, taloudellisen eriarvoisuuden
vastustaminen on populismia, EU-kritiikki on populismia, yhteisvaluutan
arvostelu on populismia jne jne.
Yksi kuvaava detalji: ”Puoluekannoittain tarkasteltuna
populismi puhuttelee etenkin perussuomalaisia äänestäviä, mutta vähemmän
kokoomusta äänestäviä. SDP:tä, vasemmistoliittoa ja vihreitä äänestävät ovat
keskimääräistä taipuvaisempia egalitaristiseen populismiin”
Summa summarum: lähes kaikki, mikä on vastoin
tutkimuksen teettäjän kapeaa ja oikeistolaista maailmankuvaa, leimataan
tutkimuksessa populismiksi.
Tutkimus jakaa populisminsa nationalistiseen ja
”egalitaristiseen” alaosastoon.
Nationalistisella tarkoitetaan kansallismielisiä, siis mm. maahanmuuttoon mutta
myös globalisaatioon ja EU:iin kriittisesti suhtautuvia, egalitaristisella taas
yhteiskunnallista tasa-arvoa ajavia. Tutkimus antaa ymmärtää, että nähtävästi
valtaosa kansasta kannattaa populistisia ”ääriliikkeitä”, mikäli kyselyn mutkat
suoristavista ja tarkoitushakuisista kysymyksenasetteluista jotain on
tulkittavissa. No, toki tutkimuksessa hienoviritteisempiäkin tulkintoja löytyy,
mutta pääsanoma on selkeä: me (EVA ja kaltaisensa) olemme yhteiskuntaa
rakentava ainesosa ja te, valtaosa suomalaisista, tyhmiä ajopuita, joita
kaikenlaiset helppoheikit ohjailevat mennen tullen. Itse kutsuisin tuota
asennetta elitistiseksi, ellei sana ”eliittikin” olisi sortumaisillaan
pahis-terminologiaan.
Populismi on viime aikoina liittynyt seuraan, jossa yhdellä
sanalla tai käsitteellä halutaan ilmaista hyvä tai paha, ja typerimmillään
asiat henkilöidään hyviksiksi ja pahiksiksi – kunnon James Bond -leffojen
tapaan. Muita vastaavia halki-poikki-pinoon -ilmaisuja ovat mm. vapaus,
demokratia ja totuus, kaikki erittäin suhteellisia käsitteitä, mutta ne on
valjastettu kuvaamaan nykymaailmassa kaikkea mahdollista hyvää. Sitten on
tietysti kaikenlaisia pahiksia, kuten Trump, Putin, Al-Assad tai vaikka ISIS,
Al-Quaida jne, joiden niskaan on helppo sälyttää maailman pahuus – ja kuitata
kaikki ongelmat sillä tavalla suit sait. Lisäksi on tätä orwellilaista newspeakia,
jonka tarkoitus on lieventää, kääntää päinvastaiseksi tai hämärtää itse asian
sisältö: on "haastetta",
"egalitarismia", "kilpalukykyä",
"valinnanvapautta", työttömien ”aktivointia”,
"yhteistoiminta"neuvotteluja ja palkkojen "tarkistuksia"
yms hömppää.
Koska olen parantumaton mediakriitikko, sälytän
yksinkertaistavan populismin (!!) synnin median niskaan silläkin uhalla, että
median kritisointi koetaan nykyään kerettiläiseksi ja vanhanaikaiseksi
populismiksi (!!) – ainakin median useimpien toimijoiden mielestä. En
toki vaikkapa ISISin pahuutta kiistä, mutta jopa senkin toiminnalla on syynsä,
joka ei mediaa kiinnosta pätkääkään, koska sitä kiinnostaa vain tulipalo, ei
palontorjunta, joka on tylsää ja kallista. Villisti roihuava tulipalo sen
sijaan on jännää ja ennen kaikkea se on näyttävää ja siksi se myy. Pahoittelen
taipumustani liekehtivien vertauskuvien käyttöön, mutta jatkanpa silti
populistisella polullani: medialle on paljon tuottoisampaa antaa talon palaa,
jopa sytyttää se itse, kuin ehkäistä paloa tai edes tunnistaa sen
syttymissyytä.
Kaiken kaikkiaan tässä tarinoiden (viis siitä
onko niillä totuuspohjaa) kyllästämässä maailmassa EVAn tuore tutkimus rakentaa
osaltaan suurta yhteistä satuamme, ehyttä, kokonaista ja särötöntä
maailmankuvaa, ja edellyttää meidän kaikkien riemurinnoin yhtyvän siihen, koska
se on tie, totuus ja elämä. Ellei populismi-termi olisi kärsinyt täydellistä
inflaatiota, nimittäisin tuota elitististä (!) tutkimusta populismiksi.
KIrjoitus on julkaistu myös täällä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti