Jos vuonna 1984 olisi nähty torstain aamu-tv:n kaltainen haastattelu, jossa käsiteltiin kasvojentunnistusta markkinoinnin kohdentamistarkoituksessa, tuskin kukaan olisi uskonut silmiään ja korviaan. Varsinkin kun asiasta keskusteltiin tänä aamuna kuin näkkileivästä, itsestään selvänä ja luonnollisena ilmiönä – kansalaisen intimiteettisuojaa vain kevyesti sivuten. Sitä tietysti vakuutettiin noudatettavan…
Kyseessä on siis samankaltainen, mutta pidemmälle viety muunnelma sosiaalisen median ”algoritmeista”: robotti kerää tietoa meistä, jotta se sen jälkeen osaa kohdistaa ”räätälöityä” markkinointia havaintojensa mukaisesti. Kaupalliset toimijat havainnoivat kasvojamme ja ulkomuotoamme ja analysoivat, mihin heikkouteemme kannattaa iskeä. Prosessissa hyödynnetään kaikkea mahdollista psykologian ja neurologian tieteellistä tietoa. Ja kun henkilön tarve saadaan hahmotettua, nimenomaan tuon selvitetyn tarpeen tyydytystä tarjotaan välittömästi – maksusta tietenkin.
Vanhana homekorvana, joka ei ymmärrä maailmanmenosta mitään, esitän siitä huolimatta huolestukseni, tuohtumukseni, myös raivoni tätä kehitystä kohtaan: niin moni meistä on valmis suostumaan totalitarismiin – vapaaehtoisesti.
No niin, nyt tämän foliohatun horinoiden lukemisen voikin lopettaa. Tai jos haluaa tietää, miten niin totalitarismiin, me kun elämme vapaassa maassa ja maailmassa ja teemme päätöksemme itse, niin kehotan jatkamaan.
George Orwell kirjoitti vuonna 1948 dystopian (=utopian vastakohta) nimeltä 1984. Se oli selvästi saanut innoituksensa Stalinin Neuvostoliitosta ja muista sosialismin nimissä toimivista valtioista. Romaanissa myyttinen Big Brother valvoo kansaa Totuusministeriöstä käsin ja kaikessa kommunikoinnissa vallitsee newspeak, uuskieli, joka tähtää vallan pysyvyyteen totuudesta piittaamatta (hilpeä sivuhuomio: juuri parastaikaa kuulen radiosta ministeri Jussi Niinistön newspeakia aiheena puolustusvoimissa paljastuneet laittomuudet, joita ei kuulemma ole voinut tapahtua, koska se olisi ollut laitonta).
Toisen, mielestäni tähän aikaan 1984:ää paremmin istuvan dystopian kirjoitti Aldous Huxley jo aiemmin, 1932. Sen nimi on Uljas uusi maailma. Siinä – toisin kuin Orwellin teoksessa – ”me teemme sen itse”, toisin sanoen antaudumme vapaaehtoisesti manipuloituina kulutusyhteiskunnalle, suuryrityksille ja liikepankeille. Sana Ford on muuttunut adjektiiviksi, synonyymiksi kaikelle positiiviselle, ja T-Fordin valmistumisvuosi 1908 on ajanlaskun alku, ts. romaani on kirjoitettu vuonna 24 jälkeen Fordin, mutta kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen vuoteen 632 jF. Hupaisana yksityiskohtana kirjassa on kansalle tarjottava mielialalääke nimeltään Soma (ei ihan Some), joka pitää ihmiset tyytyväisinä ja johon koko kansakunta on addiktoitu.
Omalla keittiösosiaalipsykologin ammattipätevyydelläni näen Huxleyn teoksen toteutuneen monilta osin ainakin useimmissa länsimaissa jo nyt, 109 jF. Mutta tämänaamuiset isovelivisiot viittaavat seuraavaan vaiheeseen: Orwelliin. Tiedossa näkyy olevan Huxleyn ja Orwellin visioiden hybridi: todellisuuspakoamme tullaan vielä nykyisestäkin kiihdyttämään. Todellisuuspaolla viittaan siihen fiktiiviseksi muodostuneeseen todellisuuteen, jossa meidät käytännöllisesti katsoen on pakotettu elämään. Jotkut ovat jo inflaation kärsineesti kutsuneet sitä totuuden jälkeiseksi ajaksi.
Se taas on sen verran laaja filosofis-poliittinen kysymys, että taidanpa kirjoittaa siitä erikseen.
Teksti on julkaistu myös täällä.
